Kun talvi alkaa hitaasti mutta varmasti kääntyä kevään puoleen, päätin lähteä Leville nauttimaan talvesta vielä viimeisen kerran. Lähdin tällä kertaa matkaan Onnibusilla, sillä yöllinen matka pohjoiseen tuntui seikkailulta itsessään, ja mahdollisuus ottaa lasketteluvälineet mukaan ilman lisämaksua teki päätöksestä entistäkin helpomman. Bussimatkalle otin mukaan runsaasti eväitä; pari sämpylää, muutamat hedelmät, vettä ja tietysti termospullossa kaakaota. Hintakaan ei ollut paha kolmelle hengelle. Se taisi olla itse asiassa huomattavasti halvempaa mennä bussilla, kuin omalla autolla. Olin huomannut, että Onnarilla on käytössä ryhmäalennus, jolla saimme mukavan alennuksen matkasta. Yöbussin tunnelma Matka alkoi yöllä, bussin pehmustetut istuimet tarjosivat juuri sopivan määrän mukavuutta ja mahdollisuuden nukkua matkan aikana. Rehellisesti sanottuna, en todellakaan nukkunut yhtä hyvin kuin omassa sängyssä, mutta kyllä tämä auton ratin takana tai takapenkillä istumisen voitti helposti. Välillä heräilin ja aloin katselemaan ohjelmia puhelimesta. Bussin hiljainen humina ja pehmeästi valaistu matkustamo loivat kuitenkin yllättävän rauhoittavan tunnelman. Saapuminen Leville Saavuttuamme Leville aamun valjettua, ensimmäinen asia, joka iski minuun, oli kirpsakka pakkasilma. Etelän sää kun on jo leutoa ja plussan puolella. Ilma täällä tuntui melkein terävältä hengittää, mutta virkisti! Oli niin outoa heräillä bussista ja huomata maiseman muuttuneen lumiseksi. Täällä talvi ei todellakaan ollut vielä ohi. En ihmettele, miksi paikalliset sanovat kevättalven olevan paras aika matkustaa Lappiin. Ensimmäinen aktiviteettimme oli porosafari, joka oli jotain aivan muuta kuin olin kuvitellut. Lähikontakti näiden arktisten eläinten kanssa oli sydäntä lämmittävää. Poromies kertoi meille porojen elämästä, samalla kun tarjosimme niille jäkälää suoraan kädestämme. Niiden pehmeät turvat koskettivat kämmeniäni varovaisesti, ja se hetki tuntui pysäyttävän ajan. Laskettelu Levillä oli kuin unelmien täyttymys. Vaikka olen ollut usein Levillä, oli tämä ihan erilainen kokemus keväällä, kuin keskitalvella. Jokainen hissinousu tarjosi uuden mahdollisuuden ihastella auringon valaisemaa maisemaa ja syvän sinisiä taivaanrantoja. Laskien rinteitä alas, tunsin kuinka pienet jääkristallit osuivat kasvoilleni, tuoden raikkaan nipistyksen iholle. Rinteiden sivussa sijaitsevat kodat tarjosivat täydellisen pysähdyspaikan, jossa saattoi nauttia kuumasta kaakaosta ja höpötellä jopa muiden laskettelijoiden kanssa. Levillä vietetty aika oli täynnä pieniä, mutta merkityksellisiä hetkiä. Eräänä iltana päätin jäädä ulos katselemaan tähtiä. Taivas oli uskomattoman kirkas, ja tähtikuviot erottui selvästi. Se hetki yksin, keskellä lumista maisemaa ja ääretöntä hiljaisuutta, oli kuin muistutus maailman kauneudesta. Otto Helsingistä
